keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Valmistujaisjuhla ja kartanon kunnostusta

Tällä ja viime viikolla on ollut kaikenlaista juhlaa ja ohjelmaa Perheniemen opistolla! Tartu elämään! -koulutuksen käyneet valmistuivat 1.6. ja heitä juhlittiin koko opiston voimin. Osa opiskelijoista pääsi hyvin ansaitulle kesälomalle ja osan opinnot päättyivät valmistumiseen. Tämän lisäksi meillä on ollut ahkeria talkoolaisia muutaman viikon ajan kunnostamassa kartanon seiniä. Jälleen kerran on mukana maahanmuuttajia ja myös yksi Tartu elämään -koulutuksen käynyt jäi opintojen päätyttyä tänne hommiin. Työt etenee vanhaan tapaan Ulf Emeleuksen johdolla ja mukana on myös Sakari Vuohelainen. (Löydät Ulfin ja Sakarin haastattelun meidän Pärhätuulen viimeisimmästä numerosta osoitteesta: http://www.perheniemi.com/uutiset/read/2017-03-14/opiston-paerhaetuuli-lehti-9)

Valmistujaisjuhla:




Valmistujaisjuhlissa puheita piti mm. Timo Pokki, Pertti Laaksonen ja Aila Lankinen. Opiskelijatkin esiintyivät lauluin ja puhein juhlan aikana.

Valmistujaispäivänä sää oli hyvin oikukas: välillä paistoi aurinko, välillä satoi rakeita tai vettä ja sen jälkeen taas paistoi aurinko. Onneksi juhla oli sisätiloissa, joten rakeetkaan eivät päässeetä häiritsemään juhlatunnelmaa. 



Valmistuvat saivat mukaansa todistuksen, ruusun ja opistomerkin. Valmistuneita oli onnittelemassa mm. Marianne ja Petri Välimäki, Timo Pokki, Raija Kuoppala ja Pertti Laaksonen (ei näy kuvassa).



Juhlien päätteeksi oli tarjolla keittiön suussasulavia herkkuja.

Kartanon kunnostus
Perheniemen opiston kartano on rakennettu vuonna 1875 ja sitä on remontoitu useaan otteeseen menneiden vuosien aikana. Viimeisen parin vuoden aikana talkoolaiset ovat maalanneet kartanon pitkät sivut ja nyt on vuorossa päätysivut. Kartanon maalausprojektiin opisto saa tukea museovirastolta.



Juttelin parin talkoolaisen kanssa ja kyselin hieman syitä siihen miksi he ovat tulleet Perheniemen opistolle talkootöihin. Nael on yksi niistä maahanmuuttajista, jotka ovat kunnostaneet kartanon seiniä. Hän kertoi asuvansa Kouvolassa ja tulleensa opistolle talkoisiin mm. oppiakseen lisää suomen kieltä. Hän on asunut vajaa kaksi vuotta Suomessa ja ymmärtää ja puhuu suomea jo niin hyvin, että keskustelu pystyttiin käymään suomeksi. Hän on hyvin osaava kaveri ja on ollut suurena apuna kartanon remontissa. Hänen tehtäviin on kuulunut telineiden pystyttäminen, maalin poisto seinistä ja maalaaminen.



Toinen haastateltavista oli Jarkki. Tartu elämään -koulutuksen päätyttyä hän päätti jäädä opistolle talkoolaiseksi koska koki saaneensa paljon hyvää opistolta ja sen vuoksi haluaa antaa myös oman panoksensa opistolle. Hän on tällä viikolla mm. poistanut maaleja kartanon seinistä ja aikoo viipyä opistolla sen verran kun on tarvetta ja hommaa riittää. Jarkki on aikaisemmin ollut metallialan yrittäjä ja on myös kokenut nosturikuljettaja. Hänen osaamisestaan on paljon hyötyä kartanon kunnostusprojektissa. Pääsin itsekin nosturin kyytiin käydessäni kuvailemassa opistoa ja remontin etenemistä.





Kuten kuvista näkyy täällä kesä alkaa olla täydessä terässä. Opisto on hiljentynyt opiskelijoiden lähdettyä ja nyt valmistaudumme opiston kesäkursseihin! Vielä on tilaa monella kesäkurssilla, joten käyhän tutustumassa tarjontaan ja ilmoittautumassa mukaan osoitteessa www.perheniemi.com/kurssit! :)

Aurinkoista kesän jatkoa teille lukijat!

-Tarja-





torstai 11. toukokuuta 2017

Toukokuun tapahtumia: talkooviikko ja aikuisrippikoulun päätösjuhla

 Toukokuussa luonnossa on havaittavissa paljon muutoksia. Kukat alkavat kukkia, puiden oksiin ilmestyy pieniä lehtiä ja ruoho alkaa kasvaa lämpötilan noustessa. Silloin on hyvä aika järjestää kevättalkoot! Tällä viikolla Perheniemen opistolla on ollut käynnissä talkookurssi ja paikalla on ollut monta ahkeraa työmiestä ja -naista. Myös maahanmuuttajia oli paikalla.

Opiston kiinteistönhoitaja Reijo Liljeqvist nostaa lippua salkoon talkooviikon kunniaksi.

Martti Tamminen Jämsästä.
 Yksi talkoolaisista oli jämsäläinen Martti Tamminen, joka on käynyt Perheniemen opiston talkoissa jo 16 vuoden ajan. Talkooviikot muodostuivat hänelle jonkinlaiseksi traditioksi ja mukaan pitää päästä joka vuosi. Perheniemen kannatusyhdistyksen jäsenenä hän kokee velvollisuudekseen tulla auttamaan opistoa. Martti on ollut kiinteistönhoitaja Reijon apuna mm. raivaamassa kaikenkokoisia oksia ja puunrunkoja pois pihamaalta sen jälkeen kun Markku Näkki ja Pertti Huovila olivat tehneet pihapuiden kaatotyöt.
 
Reijo raivaamassa pihaa.

Martti ja Reijo opiston pihamaalla.

Eero Viitala haravointitöissä.
 Tapasin myös helsinkiläisen Eero Viitalan haravoimassa pihaa muiden kanssa. Kolmatta kertaa mukana oleva Eero kertoi kertoi tarvitsevansa kesälomaksi aina jotain tekemistä, mieluiten juuri tällaista käytännönläheistä työtä ja sen vuoksi hän tykkää tulla Perheniemen opistolle talkoisiin. Hän kuuli alunperin opiston talkoista entiseltä Perheniemen opiston opiskelijalta. Tällä kertaa hän on tehnyt mm. seuraavia töitä: kuorikkeen levittämistä pensaiden juureen, räystäiden putsaamista ja haravointia.

Myös paljon muita talkoolaisia oli paikalla kunnostamassa kartanorakennusta, pesemässä ikkunoita ja tekemässä muita talkootöitä. Iso kiitos kaikille osallistujille! :)

Skillat kukkivat opiston omenapuiden alla.
Meillä oli myös täällä opistolla juhlahetki tällä viikolla. Saimme olla mukana aikuisrippikoulun päätösjuhlassa, jossa siunattiin kolme rippikoulunsa päättänyttä. Rehtorit Timo Pokki ja Petri Välimäki ovat pitäneet aikuisrippikoulua näille opiskelijoille kevätkaudella ja nyt on urakka saatu päätökseen. Rippikoulun käyneitä muistettiin ruusuin ja he saivat mukaansa myös todistuksen rippikoulun käymisestä. Toivotamme heille siunausta jatkoon! :)

Juhla-asut odottavat illan tilaisuutta.

Petri Välimäki ja Timo Pokki siunaamassa aikuisrippikoulun päättäneitä.
-Tarja-

keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Janin ja Eeron läksiäiskahvit opistolla


Meillä Perheniemessä on usein siviilipalvelusmiehiä, työkokeilijoita ja työharjoittelijoita tekemässä erilaisia kiinteistöihin tai toimistotöihin liittyviä hommia. He ovat iso siunaus opistolle sillä heidän työpanoksellaan saamme aikaiseksi paljon enemmän kuin saisimme pelkän henkilökunnan voimin. Olemme siis kiitollisia jokaisesta sivarista, työkokeilijasta ja harjoitteijasta, jotka meillä ovat tehneet töitä vuosien varrella. 

Viime kuukaisina meillä on ollut pari erittäin ahkeraa ja osaavaa työmiestä täällä opistolla. Vietimme keväällä heidän läksiäisiä opistolla, mutta sain haastateltua heitä heidän kokemuksistaan Perheheniemessä ennen heidän lähtöään. Tässä on Janin ja Eeron tarina:



Kysymys: Kuka olet ja mitä teet?
Vastaus: Olen Jani Harjula 23v. kahden lapsen isä ja avoliitossa. Asutaan Kausalan keskustassa. Työkseni teen levyseppähitsaajan töitä Hallipojilla Korialla. Nyt vielä pari viikkoa siviilipalvelusta jäljellä.

K: Miten päädyit Perheniemen opistolle?
V: Perheniemen opistolle päädyin kun hain siviilipalvelus paikkaa ja löysin tämän sivarikeskuksen sivuilta.

K: Kerro työstäsi opistolla
V: Olen opistolla kiinteistöhoitajana. Työnkuvaan kuuluu, piha-alueiden siistiminen, sisätilojen ylläpito sekä tukkukuormien tyhjennys.

K:Mitä tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on?
V: Tietenkin toivon että töitä olisi. Myös oman talon hankinta on ollut suunnitelmissa. Toivon myös että perhe ja läheiset pysyvät terveinä.





K: Kuka olet ja mitä teet?
V: Olen Eero Höök, 35-vuotias nuormies alunperin Porvoosta. Puuseppä ja tietokone-osaaja.

K: Miten päädyit Perheniemen opistolle?
V: Kotona askarteluun ja istuskeluun kaipasin vaihtelua, ja kun työmarkkinat olivat niin huonot nykyisellä alueellani niin alettiin TE-toimiston kanssa  miettiä työkokeilun mahdollisuuksia.
Vaihtoehtoina oli kolme eri paikkaa, mutta Perheniemi oli heti alusta asti parhaimmalta kuulostava, enkä enää muualle tahtonutkaan. Lähestyin opistoa itse ehdottaen työkokeilua, ja järjestely onnistuikin yllättävän helposti ja nopeasti. Oli erittäin antoisa kokemus olla opistolla, enkä usko että niissä muissa paikoissa olisin oppinut tai saavuttanut yhtä paljon.


K: Kerro työstäsi opistolla
V: Iloisessa ja lämpimässä työilmapiirissä oli mukava työskennellä Veistolan pajalla, ja muuallakin opiston tiloissa. Tuli korjattua tuoleja ja valmistettua hyllyjä komeroihin. Pihatöitä tein, hiekoitusta ja yleistä alueen siistimistä. Yleisiä huoltotöitä, vesiputkien paikkaamista, lamppujen vaihtoa, Veistolan siivousta ja imurijärjestelmän huoltoa. Tavaroita, puumateriaalia ja huonekalujakin kannettiin rakennuksesta toiseen.
Muitakin pieniä askareita siinä ohessa tehtiin, eli melkoisen värikästä ja vaihtelevaa työtä.

K: Mitä tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on?
V: Kehittää itseäni omilla aloillani, eli puutöitä ja tietotekniikkaa. Välillä unelmoin, että ehkä joskus isona minulla on oma pieni puupaja, jossa askartelen huonekaluja yms. omassa rauhassa tai apulaisen kera.

Eeron läksiäiskahveilla
Kiitos Jani ja Eero ajastanne täällä Perheniemen opistolla ja kaikesta siitä työstä jota teitte!

-Tarja-

maanantai 10. huhtikuuta 2017

Kuvia ja haastatteluja Toveripäiviltä

 Viime viikonloppuna Perheniemen opistolla järjestettiin Toveripäivät, johon kokoontui entisiä opiskelijoita, työntekijöitä ja muita opiston ystäviä. Kiersin viikonlopun aikana haastattelemassa entisiä opiskelijoita ja ottamassa kuvia erilaisista tilaisuuksista ja näyttelyistä. 

Entisten opiskelijoiden haastattelut:


Kysyin haastateltavilta seuraavat kysymykset:
1. Kuka olet ja mitä teet?
2. Mitä ja milloin olet ollut opiskelemassa Perheniemen opistolla?
3. Miten päädyit opiskelemaan juuri Perheniemeen?
4. Miten opiskelut Perheniemessä vaikuttivat elämääsi?

 
  1.  Veli-Matti Lahtinen. Opiskelen Teopoliksessa pastoriksi.
     
  2. 2015-2016 Tartu elämään! -koulutuksessa (Tare).
     
  3. Vaimo oli opistolla Tarella ja Terapeuttisen sielunhoidon koulutuksessa ja hänen kauttaan tutustuin paikkaan.
     
  4. Sain vapauden olla oma itseni. Suosittelen tätä kaikille, joilla on rikottu sydän, repaleinen elämä. Täältä saa eväät tulevaisuuteen.

  1. Olen Leena Maria Kultanen, ”pitkänlinjan perheniemeläinen”, kotoisin Lappeenrannasta, jossa myös edelleenkin asun. Olen myös yhden aikuisikään ehtineen ihastuttavan tyttären äiti ja hänen rakkaan puolisonsa anoppi. Viime vuosina olen tehnyt sitä, mihin Jumala on johdattanut – se onkin sitten pitempi tarina, joten ei siitä nyt sen enempää; kuin että kädet ja jalat luovutan aina aamuisin Hänen käyttöönsä. Tekemistä siis riittää.
     
  2. Aloitin tammikuussa 2010  Tartu elämään! – johdatus terapeuttiseen sielunhoitoon koulutuksessa. Se kevät oli itselleni myös johdatusta uuden elämän polulle, josta avautuikin jatko-opinnot Perheniemeen saman vuoden elokuulle. Muutama tuttu ”tarelainen” ja upea joukko uusia ihania opiskelijakollegoita oli kanssani aloittamassa sielunhoitoterapeuttikoulutusta Ailan johtamana. Tämä koulutus päättyi joulukuussa 2011. Olen usein maininnut, että helposti Perheniemeen syntyy positiivinen riippuvuussuhde – ja niin itselleni todellakin on käynyt. Sillä seuraavaksi jatkoin ”Masennuksesta voi toipua”  sielunhoidon erikoistumiskoulutuksessa vuoden 2012 ajan. Tämän lisäksi olen saanut ilon toimia kahdella Kolmannen vuosituhannen evankelistakurssilla ”emona”, eli kurssivastaavan tehtävissä. Ja, toveripäivillä tottakai! – kuten nyt tälläkin kertaa.
     
  3. Täysin Jumalan johdatuksesta – Hänellä olikin varattuna elämälleni ihan uudenlainen suunnitelma, oman elämäni ”aallonpohjassa”. Kaikki lähti kuitenkin siitä, kun Välimäen Petri kävi vuoden 2008 syksyllä Lappeenrannassa pitämässä viikonloppuseminaaria haavoittuneen tunne-elämän teemalla. Osallistuin ”sattumalta” tuohon viikonloppuun, ja sieltä otin mukaani Perheniemen esitteitä, ajatellen: että ei koskaan ikinä milloinkaan voi minulla olla mahdollisuutta päästä johonkin noin valtavan hienoon opiskeluyhteisöön. Olin silloin hektisen yritysmaailman työkuvioissa mukana. Mutta, niinpä tyttäreni ääneen lausumaan rukoukseen tuli vastaus, äidin elämän uuden suunnan muuttumiseksi. Jumala otti ohjat elämästäni omiin käsiinsä, ja niinpä todellakin aloitin 2010 Perheniemessä opiskelut. Siinä kohdin olin täysin vakuuttunut, että Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.
     
  4. Martasta ”muovautui” Maria. Yritysmaailman työkuvioista irtisanouduin, kouluttauduttuani ensin parin vuoden opintovapaan mahdollistamana hoiva-alalle. Tulos-tavoitteelliset kovat arvot vaihtuivat, (vaikka toki arvostan silloista työnantajayritystäni), kaikella vain on aikansa. Monenlaista rinnallakulkemista on viime vuosiin sisältynyt, ja elämä on siltä osin ollut hyvin täyteläistä. Hengellisyys on saanut aivan uuden ulottuvuuden, ja paljon tarpeetonta on riisuutunut matkan varrella pois. Usko ja luottamus ovat vahvistuneet, askel kerrallaan, Hänen johdatuksessaan. Olen saanut myös valtavan paljon uusia ihania ystäviä! Lämpimästi suosittelen tutustumaan Perheniemeen, jos et vielä sitä tunne. Ja jos tunnetkin, niin siitä vielä muistutan, että Perheniemeen voi aina palata.

  1. Olen Markku Näkki. Olen toiminut elämäni aikana suurimman osan työajasta kuorma-auton kuljettajana. Vuonna 2002 minut kutsuttiin SLEY:n piirivastaavaksi ja nyt eläkeläisenä ajan vielä linja-autoja.
     
  2. Vuosina 1963-1964. Silloin kurssi oli niinsanotusti yleissivistävä linja. Käytännön oppimisesta minua viehätti puutyöt.
     
  3. Vanhempani tahtoivat evankelisen opiston yleissivistyksen lisäksi uskon vahvistusta ja evankeliumista voimaa elämän matkalle. Itselleni oli luonnollista lähteä opistoon kun vanhemmat sisaruksetkin olivat käyneet opiston.
     
  4. Oman identiteetin vahvistumista ja nuoruudessa aikuistumista sekä evankelisen uskonkäsityksen lujittumista. Se on: Jeesuksen sovitustyöhön turvautuen olen taivaskelpoinen pyhän kasteen ja uskon kautta.
     
  1. Olen Tarja Repo, vaimo ja kolmen aikuisen lapsen äiti, ja toimin luokanopettajana vantaalaisessa koulussa.
     
  2. Olen viettänyt opistossa nk. välivuoden 19-vuotiaana vuonna 1981-82. Opiskelin musiikkilinjalla.
     
  3. Oman äitini myönteinen kansanopistokokemus vaikutti taustalla. Opiston puutyöopettaja Aimo Virtanen - saman kylän kasvatti kuin minäkin - tuli kertomaan opistotyöstä kotikylämme rukoushuoneelle. Aimo näytti kaitafilmin. Se sytytti innostuksen lähteä.
     
  4. Sain opistosta elinikäisiä ystäviä. Opistosta muodostui minulle yksi elämänpiiri, jossa sain tutustua moniin eri sukupolviin. Olen aina ollut kiinnostunut historiasta, ja vanhempien ihmisten elämänvaiheet ja niissä koettu Jumalan johdatus ovat tehneet minuun suuren vaikutuksen.

Kuvia Toveripäiviltä: 

Tämän vuoden Toveripäivillä järjestettiin ensimmäistä kertaa viimeisten 10 vuoden aikana valmistuneiden ilta. Paikalla oli Petri ja Marianne Välimäen, Timo Pokin ja Aila Lankisen lisäksi paljon opiskelijoita eri vuosikursseilta.
Perinteiseen tapaan Toveripäivillä oli myynnissä arpoja ja keittiöhenkilökunnan valmistamia herkkuja.
Viikonlopun aikana saimme nauttia kauniista musiikista.
Kartanossa järjestettiin Iitin Harrastajateatterin pukunäyttely.

Pukunäyttelyn lisäksi näytillä oli valokuvia vuosien takaa.
Toveripäivien väkeä.
Toveripäivien Päiväjuhlassa Petri ja Marianne Välimäkeä muistettiin kukin ja lahjoin.
Päiväjuhlassa jaettiin myös opistomerkkejä. Tällä kertaa sellaisen saivat opiston työntekijät Kaisu Paakkinen ja Tarja Heiskanen.



Iloista pääsiäistä teille kaikille!

-Tarja-